Mitä ajattelin Jumalasta

Olin kiireinen, kaiken osaava ja menestyvä kansainvälinen liikemies. 1994 lähtien olin ollut suuren suomalaisen yrityksen kansainvälisen liiketoiminnan kehitysjohtajana asuen Belgiassa yli viisi vuotta. Aiemmin 80-luvun lopulla olimme asuneet pari vuotta Amsterdamissa, jossa työskentelin ison amerikkalaisen tietokonefirman palveluksessa.

Juuri jättänyt tarjouksen Norjan UMTS-lisenssistä, jota tehtiin 2 viikkoa yötä päivää, aiemmin projektipäällikkönä Espanjan UMTS-lisenssikilpailussa, jossa myös saimme lisenssin ja olin käynyt läpi lähes kaikki Euroopan maat uusien 3G mahdollisuuksien löytämiseksi. Rakastin näitä monimutkaisia ja kaoottisia projekteja ja siihen liittyvää vauhdikasta elämää. Mitä monimutkaisempi tilanne, sitä paremmin tikitin ja ratkaisut ongelmiin tulivat kuin tyhjästä, usein yöllä unessa

Puolet ajasta matkoilla, työtä, työtä, työtä, päivällisiä, kotona ja matkoillakin urheilua, lukemista ja muita harrastuksia, alkoholin käyttöä työssä ja ystävien kanssa - esim. viinien maistelua ja analysointia, olinhan oppinut niistä paljon Hollannin ja Belgian vuosien aikana ja matkustellessani Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ...

Ei ajatustakaan Jumalalle tai Jeesukselle, minähän hallitsin kaiken: monimutkaiset projektit, harrastukseni, ystäväni, itseni, elämäni

Olin ollut avoliitossa jo 23 vuotta Sirpan kanssa, jonka tapasin keskellä vauhdikkaimpia raikulivuosiani ison tietokonefirman ikiliikkuvana myyntipäällikkönä. Sirpa on ollut jo pitkään uskossa, mutta ei hän ollut yrittänyt minua käännyttää, mutta rukoillut puolestani, että löytäisin Jumalan. Kyllä me matkoillamme olemme aina käyneet kirkoissa ihailemassa niitä ja jopa sytyttämässä kynttilöitä rakkaimmillemme. Brysselissä asuessamme kävimme jopa keskiyön joulumessussa, joka oli aivan liikuttava ja mahtava kokemus

Miten päädyin kotiryhmään

Tuli kriisi, johon vaikutti yllättävä oikeudenkäynti, liiallinen alkoholinkäyttö ja lopulta potkut töistä. Valtava stressi, ahdinko ja häpeä. Asioiden alituinen murehtiminen, josta pääsi pakoon vain pakenemalla humalaan

Soitin veljenpojalleni ja kummipojallani Juhalle, jonka kanssa minulla on aina ollut aivan erityinen suhde, ja tapasimme heti seuraavana iltana Juhan luona, Juhan aina säteilevä puoliso Sari, oma maallinen enkelini Sirpa, Juha ja minä...

Se ilta oli erikoinen, alkoi heti uskomattoman mielenkiintoisilla keskusteluilla uskonnoista, Jumalasta, elämästä...

Juha kertoi kotiryhmäverkostosta ja kutsui jumalanpalvelukseen ja soluun - se tuntui ja kuulosti hyvältä

Ensimmäinen "Jumis" oli upea elämys ja minusta tuntui, että siellä puhuttiin juuri minulle ja rukoiltiin juuri minun puolestani. Liikutuin valtavasti ja itkinkin. Samoin ensimmäinen solu oli mahtava tapahtuma ja tunsin tulleeni kotiin ja todellisten ystävien pariin

Kun avasin Raamatun ensimmäisen kerran aivan umpimähkään, sain juuri minulle tarkoitetun lauseen. Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa (Sananlaskut 3:7)

Joka solu-tapaamisessa kyselin, miksi Jeesus ei tule sydämeeni eikä minulla ollut sitä oikeaa uskoa, jonka koin ja tunsin muilla solulaisilla olevan. Minulle sanottiin, että ei pidä yrittää mennä Jumalan aikataulun ja suunnitelmien edelle, että Jumala kyllä toteuttaa suunnitelmansa ajallaan. Mutta se ei minulle tuntunut riittävän vaan tunsin itseni hengellisesti kuivaksi ja janoiseksi, jotakin tärkeää puuttui. Istuin itse sydämeni valtaistuimella ja yritin solukokouksissakin ratkaista ja ymmärtää Jumalan Sanaa omalla järjelläni ja tunteillani, luulottelin edelleen olevani viisas!

Löysin mielenkiintoisen työn jonkinlaisen näyn avulla ja menin töihin toukokuun alussa. Kesäkuussa olimme lomalla Espanjassa. Pelasin tennistä ja tein kaikkea muuta kivaa ja nautin myös uudesta työstäni. Kaikki näytti sujuvan hienosti...

Miten tulin uskoon

Ensimmäinen hengellinen kokemus

Elokuun puolivälissä lähdimme asiakkaiden kanssa Unkariin Hungaroringille F1-kilpailuihin. Työt sujuivat hienosti ja asiakkaiden kanssa syötiin hienoja päivällisiä Budapestin parhaissa ravintoloissa. Myös hyvät unkarilaiset viinit maistuivat...

Perjantai-iltana ja lauantain vastaisena yönä sukkuloimme kaupungilla ja lauantai-aamuna herätessäni maallinen maailmani melkein romahti, olin hukannut uuden Nokian kommunikaattorini, jossa oli kaikki (1500 kontaktia, kalenterit, muistiinpanot, todo-listat, sähköpostit), koko silloinen elämäni ainakin Unkarin-matkan aikana...

Lauantai-iltana kävelin kaupungilla etsien rauhattomana ja murehtien kommunikaattoriani, kun kuljin roomalaiskatolisen kirkon ohi. Sieltä kuului kaunista musiikkia, joka veti minut sisään keskelle upeaa iltamessua. Kirkko oli todella kaunis, siellä oli paljon hartaita ihmisiä, musiikki oli upeaa, vanhat kunnianarvoiset papit (piispat") olivat pukeutuneet upeasti, kaikki oli todella harrasta ja juhlallista

Silloin havaitsin ihmeellisen valon, joka tuli katosta alas kuin voimakas lasersäde. Luulin sitä ensin auringonsäteeksi, mutta oli jo ilta. Se ei myöskään tullut mistään lampusta tai valonheittimestä...

Ihmeellinen taivaallinen tunne valtasi minut ja uskoin näkeväni Pyhän Hengen, joka täytti minut ja olin kuin jossakin toisessa ulottuvuudessa. Katsoin valoa, kuuntelin musiikkia ja tiesin, että nyt Jumala haluaa koskettaa minua ja Jeesus astuu sisään sydämeeni

Kuvasin kirkkoa, messua ja ihmeellistä valoa videokameralla, joka oli mukanani, ja valo näkyy myös kuvaamallani videolla

Lopussa oli ehtoollinen. Menin sinne viimeisenä, kun epäröin jättää digitaalista videokameraani kirkon penkille. Olinhan juuri kadottanut (tai minulta oli varastettu) Nokian uuden kommunikaattorini. Sain ehtoollislevän käteeni, mutta arvokas isä, joka antoi viiniä oli jo kääntynyt poispäin eikä (kai?) huomannut minua. Koin, että tämä oli jokin merkki Jumalalta, ei siis edes ehtoollisviiniä minulle...

Hyvän ja pahan taistelu. Empire strikes back

En pysty maanantaina menemään töihin vaan jään kotiin ja sitten kaupungille juopottelemaan, haluan paeta kaikkea ja kaikkia, ennen kaikkea en halua murehtia ja muistaa mitään ikävää. Saatana haluaa tuhota itsetuntoni ja elämäni hengellisen kokemukseni jälkeen. Pakenen pulloon, joka tuo minulle tilapäisen helpotuksen. Tulen monena yönä kotiin vasta aamuyöstä ja rakkaani kärsivät ja ystäväni ovat hirveän huolissaan. En edes uskalla ajatella, mitä työpaikallani tapahtuu. Ahdistus, häpeä ja itseinho kasvavat uskomattomiin mittoihin. Vain pakeneminen unohdukseen alkoholin avulla auttaa. Olen huonossa kunnossa aamuisin ja taistelen itseni taas kaupungille. Luen, piirrän, kirjoitan kapakoissa, mutta Raamattua minulla ei ole mukana, vaan luen lähinnä tieteellistä kirjallisuutta ja keskustelen älykkäästi ja nokkelasi ihmisten kanssa lähes kaikista aiheita ja teemoista, en kuitenkaan Jumalasta ja Raamatusta

Lopulta Sirpa saa raivokohtauksen eräänä aamuna ja heittää minut ulos kodistani. Olen siis tartuttanut minua vallitsevan pahan häneenkin ja hän ei enää jaksa olla hyvä ja eikä enää jaksa yrittää auttaa. Farkuissa, kesäpaidassa, vain lompakko ja avaimet sekä matkapuhelin ilman latauslaitetta mukanani lähden junalla kesämökillemme Renkoon

Seuraa uskomaton 2 viikkoa, jonka aikana Jeesus ja Saatana taistelevat sielustani

Piirrän hyviä ja pahoja kuvia

Kirjoitan rukouksia ja mystisiä aforismeja

Luen tieteellistä kirjallisuutta ja hengellistä kirjallisuutta

Luen paljon myös Raamattua

Maalaan taulun ja kerään kiviä ja puuta luonnosta, joista teen jonkin kummallisen taideteoksen

Katselen vanhoja valokuvia, myös todella vanhoja sukukuvia

Kuljen luonnossa ja yritän löytää sieniä, istun järven ja kosken rannalla ja nautin Herramme kauniista luonnosta

Lämmitän saunaa ja saunon useasti

Teen hyvää ruokaa ja sotken paella-pannut, padat, parilaat ja grillit

Käyn 2 viikon aikana 2 kertaa kylillä kaupassa ja kirkonkylän ainoassa kapakassa, jossa on aina muutama täysin alkoholisoitunut ja melkein sammunut asiakas. Inhoan heitä ja itseäni, näen heissä varmaankin alitajuisesti itseni tulevaisuudessa...

Katselen paljon televisiota, kaikki kelpaa tietyssä mielentilassa, joskus istun TV:n edessä jopa aamusta yömyöhään...

Kun ahdistus ja häpeä käyvät ylivoimaisiksi, pakenen alkoholin myrkylliseen mutta silloin niin armahtavaan unohdukseen...

Minun on toisinaan hirveän ikävä Sirpaa ja rakasta kummityttöäni Annaa, 6 v, jota normaalisti pyrin näkemään mahdollisimman usein ja matkoiltakin aina soittamaan hänelle päivittäin

Puhelimen akku loppui jo 2. päivänä, enkä kehtaa mennä hyvien naapurieni luokse pyytämään puhelinta lainaksi. Lymyilen heitäkin, enkä halua tavata ketään

Öisin pahat henget ja demonit ovat kimpussani. Joku paha puhuu hirveällä, möreällä äänellä kauttani ja lähtee pois vain kun huudan Jumalaa ja Jeesusta avukseni

Kaikki tämä vuorottelee 2 viikon ajan: Paha, Hyvä, paha, Hyvä, paha, Hyvä, paha jne. Alan muuttua epätoivoiseksi ja alan hyvinäkin hetkinä epäillä Jumalaa ja hänen armoaan ja suunnitelmiaan, jopa hänen olemassaoloaan...

Kuitenkin tulee erityisen hyviäkin hetkiä, tiedän sydämessäni, että silloin puolestani rukoillaan erityisen voimakkaasti. Myöhemmin kuulen, että näin todella on tapahtunutkin solulaisten toimesta. He ovat olleet todella huolissaan, koska kukaan ei ole kuullut minusta mitään lopulta 2 viikkoon. Toisaalta ainakin Sirpalla ja Juhalla on koko ajan ollut varmuus, että olen Jumalan kämmenellä ja että minulle ei tapahdu mitään lopullista pahaa!

Takaisin valoon ja uskoon

Toisen viikon torstaina olen lukenut Raamattua ja rukoillut tarpeeksi ja tunnen nousevani kuin jostakin pimeyden laaksosta. Alan siivota paikkoja ja oloni alkaa vähitellen normalisoitua. Olen kuitenkin hyvin hauras ja säikky, uupunut ja ymmälläni...

Huomaan, että minulla ei ole enää puhtaita vaatteita ja minun on pakko lähteä takaisin kotiin kohtaamaan todellisuus ja tuomiot, niin kuin silloin ajattelin...

Illalla matkustan taksilla Hämeenlinnaan ja sieltä junalla edelleen Keravan kautta Korsoon. Matkalla luen Ajan historian sekä pientä Norman Warrenin kirjasta Mikä on kaiken tarkoitus? Vastauksia elämän kysymyksiin

Korsossa olen myöhään illalla ja haluan testata itseni ja lukea kirjasen loppuun. Menen ulkomaalaisten pitämään remukapakkaan ja keskellä kiroilevia ja möykkääviä humalaisia luen kirjasta. Kohdassa Miten voin tulla kristityksi? luen rukouksen, joka kolahtaa (kyseinen rukous on tämän storyn lopussa). Tunnen Pyhän Hengen valtaavan mieleni, sieluni ja sydämeni. En voi kuin itkeä ja tunne on täysin ei-maallinen (not from this world) ja olen täysin järkyttynyt ja hullaantunut. Tiedän, että Jeesus on istuutunut sydämeni valtaistuimelle!

Tässä olotilassa luen kirjasen loppuun ja jokainen sana on saanut aivan uuden merkityksen. Kiitän Jumalaa ja Jeesusta keskellä maallista hullunmyllyä ja Saatanan tukikohtaa...

Kello on yksi yöllä, kun saavun kotiin. Kotiin on ihana tulla, mutta se on tyhjänä. Kuitenkin siellä on kaunista ja lämmin rakkauden tunnelma. Mutta Sirpan puuttuminen pelottaa minua

Lataan puhelimeni ja kuuntelen viestit. Sirpan viesti nostaa sydämeni taivaisiin: Muista, että Rakkaus on vahvempi kuin kuolema!. Soitin klo 2 yöllä Sirpalle, joka oli kummityttömme Annan luona. Juttelimme pitkään ja kerroin nyt onnellisena, mitä minulle oli tapahtunut

Sirpa tuli kotiin perjantai-iltana ja tunnen itseni tuhlaajapojaksi. Sirpa kertookin yllätyksekseni, että hän oli rukoillut että tulen kotiin ja kysynyt Jumalalta, miten ottaa minut vastaan. Sirpa rukoili: Puhu, palvelijasi kuulee. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten sanat tulivat Sirpan suusta: Juokse häntä vastaan, sillä hän on ollut kuolleena, mutta nyt hän on palannut kotiin! Silloin Sirpa tiesi!

Soitan myös Juhalle ja jälleen Jumala oli ohjaamassa tapahtumia. Juha ja Sari olivat juuri saapumassa Korsoon tapaamaan ottotyttärensä Annin perhettä ja tulivat riemuissaan tapaamaan myös meitä. Pääsin siis heti perjantai-iltana henkilökohtaisesti kertomaan ilouutiset paitsi Sirpalle myös Juhalle ja Sarille!

Sunnuntaina oli Jumis, jossa solumme toimi järjestäjinä. Jälleen upea kokemus ja meillä solulaisilla oli tosi hauskaa. Ainoa särö iloon ja onneen oli Markuksen (yhden soluperheemme poika) nilkan loukkaantuminen, mutta onneksi myöhemmin ilmeni, että murtumaa ei ollut. Hannu olisi halunnut haastatella minua saarnaansa varten, mutta sieluni oli niin vereslihalla, että ehdotin asian siirtämistä. Mutta pyysin tapaamista. Se sovittiinkin jälleen ilmeisesti Jumalan johdatuksesta seuraavaan tiistai-aamuun

Jumala puhuu minulle

Luin Jumiksen jälkeen Raamattua kolmeen asti aamulla. Kun menin Sirpan viereen nukkumaan, en saanutkaan unta. Yhtäkkiä aloin täristä ja vapista hillittömästi vuoteessani. Kyyneleet valuivat valtoimenaan ja jotakin muutakin tuli silmistäni, kuin öljyä, ja tyynyni oli hetkessä likomärkä. Sydämeni täyttyi valtavasta syntilastista. Tunsin, että kaikki se suru, tuska, hätä ja ahdistus, jota olin muille aiheuttanut, erityisesti Sirpalle, oli nyt siirretty minun sydämeeni. Tunsin, että elin kaiken Sirpan kokeman tuskan siinä ja nyt. Aivan musertavaa ja totaalista ja täydellinen syntisyyden tuntemus. Paha, paha, paha, minä olen ollut, olen nyt ja olen tulevaisuudessakin oleva paha ja syntinen. Kuitenkin sydämessäni oli samalla Jeesus ja jotenkin hän silloinkin oli kanssani hyvin persoonallisesti. Se auttoi kestämään sen hirveän hetken, luultavasti noin puoli tuntia...

Vähitellen rauhoituin ja pystyin rukoilemaan sitä kristityksi tulemis-rukousta. Ja sitten alkoi uusi kohtaus: Tärisin, vapisin ja itkin, mutta nyt Jeesus puhui minulle. Minun ei enää tarvitse olla huolissani alkoholista, se ei enää ole minun ongelmani eikä Saatanan keino pitää minua häpeässä, ahdistuksessa, itsesyytöksissä, alemmuudentunteissa. Voin katsoa lähimmäisiäni suoraan silmiin Jumalan luottamuksella. Jumala haluaa vain, että pidän Jeesuksen sydämeni valtaistuimella ja teen hänen tahtonsa mukaan. Hän pitää lupauksensa, on jo armahtanut ja pelastanut minut, hallitsee Herranani elämääni ja on ystävänäni kanssani. Amen. Mikä ihmeellinen yö! Sirpa oli herännyt tärinääni, mutta luuli minun kärsivän joistakin vieroitusoireista tai magnesiumin puutteesta. Hän kysyi, enkö ollut nukkunut hyvin. Ja niin kerroin heti Sirpalle ihmeellisestä ja ravisuttavasta kohtaamisestani Jumalan kanssa

Jumalan johdatusta

Maanantaina aloin järjestellä asioitani, kävin muun muassa työvoimatoimistossa ilmoittautumassa työn hakijaksi eli suomeksi työttömäksi. Eipä se mikään mieltä ylentävä kokemus ollut. Mutta minulla oli Jumalan luottamus! Olin soittanut Juhalle matkalla työvoimatoimistoon kertoakseni edellisen yön kokemuksista, mutta Juha oli ulkona ja häneltä loppui akku. Hän oli kuitenkin hakenut uuden akun ja soitti varmaankin tunnin puhelun minulle työvoimatoimiston aulaan. Absurdi tilanne: Jumalan asiaa ankeassa paikassa, mutta kai sekin oli merkki ja johdatusta. Juha tietenkin oli onnellinen kuulemastaan ja hän valoi Jumalan uskoa minuun. Päivän kruunasi rakkaan kummityttöni Annan tapaaminen moneen viikkoon. Voi sitä molemminpuolista aitoa rakkautta!

Tiistai oli jälleen uusi ihmeellinen päivä. Olin illalla rukoillut pitkään Sirpan kanssa. Maalliset asiat kuitenkin ahdistivat, työttömyys, raha-asiat, tulevaisuus yleensä. Rukous jälleen auttoi ja pystyin nukkumaan hyvän rauhallisen yöunen pitkästä aikaa. Tiistaina minulla oli monta tärkeää tapaamista, niin Jumala oli minulle sanonut, Hannu, Arto ja Katri, ja sitten illalla entinen esimieheni Seppo, jolle olin lähettänyt SMS:n. En haluaisi menettää ystävyyttäsi mistään hinnasta. Haluaisin kertoa sinulle avoimesti ja rehellisesti face-to-face mitä minulle tapahtui. En selitellä, koska selittelyt yleensä ovat valheita tai puolitotuuksia! Minulle sopii koska tahansa huomisesta lähtien. Ana. Ja niin sovimme tapaamisen tiistai-illaksi Karuselliin Kaivopuistoon

Aamulla minulla oli siis tapaaminen Hannun kanssa ja se olikin upea tapaaminen. Kerroin, mitä olin ollut ja tehnyt aiemmin ja mitä minulle oli tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Oli helppo puhua ja sain siitäkin suurta rauhaa ja helpotusta. Lopuksi rukoilimme yhdessä ja Hannu siunasi minua. Tunsin jälleen selvästi, että Pyhä Henki oli läsnä ja Jeesus sydämeni valtaistuimella! Lopussa Hannu vielä ehdotti, että kertoisin kokemuksistani Jumiksessa ja sovimme palaavamme asiaan seuraavalla viikolla. Tämäkin storyni on osittain syntynyt tämän tapaamisen inspiroimana

Hannun luota ajoin tapaamaan solumme jäseniä Artoa ja Katria, jotka ovat juuri perustaneet firman ja tarvitsevat sen käynnistämiseen Jumalan siunausta. Tämäkin palaveri oli hyvä ja lounaalla ideoimme mahdollisia yhteistyökuvioita. Jumala alkoi väläytellä erilaisia mahdollisuuksia ja osoittaa johdatustaan

Minulla oli pari kolme tuntia aikaa Sepon tapaamiseen, kun Tuire, Annan äiti soitti ja pyysi minua tuomaan minulla olevat ylimääräiset Annan kodin avaimet takaisin mahdollista asunnon näyttöä varten. Sain hyvän syyn hakea samalla myös Anna puolalaisten nunnien hoitamasta tarhasta ja esikoulusta. Ostimme jätskit Sestosta ja lähdimme Annan kotiin leikkimään, piirtämään ja pelaamaan Monopolia. Noin kello 16.00 kommunikaattorini, se vanha - sanoi piip uutisen saapumisen merkiksi: Lentokone on törmännyt World Trade Center:iin New Yorkissa!. Etsin BBC World:in televisiosta ja seuraavat kaksi tuntia olivat kuin painajaista. Onneksi Anna lähti äitinsä kanssa tapaamaan kiinteistövälittäjää, eikä joutunut katsomaan, kun kummisetä istui puolishokissa sohvalla ja tuijotti syyskuun 11. päivän uskomattomia tapahtumia suorassa lähetyksessä USA:sta

Lähdin muutamia minuutteja vaille 6 tapaamaan Seppoa Karuselliin. Sehän oli vain muutaman korttelin päässä ja saavuimmekin paikalle aivan yhtä aikaa. Olin vielä puoliksi jonkinlaisessa shokissa ja muistan käsieni tärisseen ajaessani autoani tuon lyhyen matkan. Seppo ei ollut nähnyt mitään, mutta kyllä kuullut asiasta radiosta, hänen amerikkalainen vaimonsa Jin oli parasta aikaa USA:ssa. Puhuimme ensin tästä hirveästä terrori-iskusta ja sitten aloin kertoa viimeisten viikkojen tapahtumista. Kerroin kaiken niin hyvin ja tarkasti kuin osasin, siihen meni noin puolitoista tuntia. Kun olin lopettanut, Seppo ällistytti minut kysymällä: Entäs me? En ensin tajunnut kysymystä, mutta minuutin ankaran kelauksen jälkeen minulla oli pari ehdotusta uusista yhteistyömalleista, joissa molemmat voisimme olla mukana. Mutta Seppo tarkoitti, että jatkaisimme samasta ja samalla konseptilla mihin olimme jääneet ennen kuvaamaani hengellistä matkaani. Ja niin Jumala oli antanut minulle työni takaisin! Kun lähdin ajamaan Karusellista kotiin, soitin Hannulle ja vaikka juuri oli tapahtunut hirveitä USA:ssa, niin henkilökohtaisesti minulla oli melkoisia kiitosaiheita. Hannun paras kommentti kuului: Siistiä!

Kotona tein vielä Jumalan avulla yhden Sirpan onnelliseksi ja nukkumaan menimme ylistäen Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä:

Herra Jeesus Kristus, tiedän, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.
Olen jättänyt tekemättä monia hyviä asioita.
Anna minulle anteeksi.
Suren syntejäni ja käännyn pois kaikesta, jonka tiedän vääräksi.
Sinä annoit henkesi ristillä minun edestäni.
Kiitollisena annan oman elämäni takaisin sinulle.
Nyt pyydän sinua tulemaan minun elämääni.
Tule Pelastajakseni pelastamaan minut.
Tule Herrakseni hallitsemaan minua.
Tule ystäväkseni olemaan minun rinnallani.
Kiitos siitä, että kuulet ja vastaat minulle.
Amen.

Tämä on se Jumalan minulle antama rukous, joka nyt on minulle niin rakas ja tärkeä...

Mikä on muuttunut

Kaikki:

  • Jumala ohjaa nyt elämääni, Jeesus istuu sydämeni valtaistuimella
  • Minulla on Jumalan ilo, rauha, rakkaus ja luottamus
  • Haluan kertoa tarinani mahdollisimman monelle ihmiselle
  • Haluan kehittyä Jumalan soturina ja lukea Raamattua, rukoilla ja olla ja keskustella muiden uskovien kristittyjen kanssa
  • Omatuntoni on herännyt ja monet asiat, jotka olivat ennen täysin ok, häiritsevät tai jopa inhottavat minua
  • Prioriteetit menneet täysin uuteen järjestykseen
  • Olen oppinut aivan uudenlaista rakkautta, jota myös osaan paremmin osoittaa läheisimmilleni ja lähimmäisilleni

Nyt uskon ja tiedän!

Jumala meitä kaikkia ja tätä maailmaa siunatkoon, kunpa Jumalan Usko, Toivo ja Rakkaus koskettaisi meitä kaikkia! Vain Jumalalta saamme sydämeemme riemurauhan!

Antti Äkräs