Taivaallinen Isämme on luonut meistä yksilöitä, niin jokaiselle meille Hän on valmistanut pelastuksenkin elämämme olosuhteisiin ja persoonaamme nähden, sellaisen tavan mukaan että, kun Hän armoaan tarjoaa, ovat elämän olosuhteetkin siihen saatetut, että mahdollisuuksia jää hyvin vähän muuhun, mutta valinta on kuitenkin aina meillä itsellämme, sillä kuten hän viisudessaan on luonut meille vapaan tahdon, Hän myös tässä kohtaan sen jättää lopullisen valinnan meille.

Olen kasvanut kodissa jossa poliittisesta aatemailmasta johtuen ei viljelty hengellisiä asioita, joten vaikka asummekin kristityssä maassa, oli uskoon tuloni syntymistä "pystymetsään" elikkä kaikki oli uutta. En esimerkisi ymmärtänyt mitä on parannuksen teko tai että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa synneistä. Eikä minulla ollut tietoa siittä, että on uudesti synnyttävä ylhäältä jotta Jumalan lapseus toteutuisi elämässäni.

Elämäni ajautui kuitenkin vaihe vaiheelta yhä raskaampaan maastoon. Monella tavalla koitin erilaisten elämän muutosten ja harrastusten kautta lievittää sydämessäni jatkuvana vieraana pysyvää ahdistusta, joka kuitenkin vain lisääntyi noitten kokeilujen ja etsimisten myötä. Lisäksi jatkuva tarkoituksettomuuden tunne jäyti kaikkea touhuiluani. Lopulta tuntui, kuin olisin ollut, elämäni "sivustakatsoja" ja vain katselin kuinka se ajautui kohti jotakin, jolla ei ollut enää mitään merkitystä. Mutta tuo sisimpääni asettunut kipu vei kuitenkin vielä etsimään.

Olin tuolloin aikuisena jo, opiskelemassa eräässä koulussa ja tuska kasvoi niin suureksi, että kesken koulupäivän, ruokatunnilla, minun oli käytävä ostamassa pieni raamattu. Tuon uskon olevan jo Jumalan teko elämässäni, sillä niin vieras asia se olisi muutoin minun taustani omaavalle ollut. Tuosta hetkestä uskon jo muutoksen suunnan lähteneen. Viisi vuotta luin yksinäni Jumalan Sanaa ja Jumala oli pitkämielinen Hän odotti viljan kypsymistä. Lukiessani tunsin kuinka perusta koko tälle mielettömälle maailmalle ja omalle elämälleni alkoi löytyä, Sana teki tehtäväänsä eikä se tyhjänä palannut. Kävin joissakin seurakuntakokouksissa esillä, muuta synneistä päästävä rukous tuntui ainakin silläkertaa olevan noissa kokouksissa "hukassa". Jumala näki että tahdoin Hänen omakseen ja niinpä sain kokea ihmeen yöllä vuoteellani. Näin unta ja tuossa unessa ystäviäni jotka etsivät ja etsivät pimeydessä maailman kapakoista tarkoitusta elämälleen ja samalla koin hyvin voimakkasti että enää minun ei tarvitse etsiä, helpotus oli sanoin kuvaamaton ja silloin suustani tulivat itselleni täysin vieraat sanat Pyhän Hengen antamana: JEESUS NASARETILAINEN ON MINUT PELASTANUT!!! HALLELUJA! Heräsin ja koin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon, sekä valtavan ilon, nyt tiesin että olen Hänen omansa. Tuota halleluja sanaa en ollut voinut käsittää aiemmin, enkä ymmärtänyt sen merkitystä, mutta tuossa unessa se purkautui suustani suoraan Jumalan eteen, myöhemmin kuulin, etttä tuo sana on hebreaa ja merkitsee "ylistys Jumalalle". Tämä kaikki oli Jumalan ihmeellinen teko elämässäni, joka jatkuu päivä päivältä perille saakka. Sain syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä ja matkallani kohti taivan kotia, saan turvata Hänen vereensä sekä täytettyn tekoon, astuen aina edeltä valmistettuun.

Oivi Kangasniemi