Kun elämän kulkee, kuin moni varmaankin tekee...on muoto jumalinen, tietää Jumalan olevan ja tarkkaavan, tietää peljätäkkin, kun luvatonta tekee, mutta tietää myös sen, että hädässä Hän on ainoa, jonka puoleen voin kääntyä...

Tämä ei liene outoa kellekkään, mutta kuitenki puuttuu jotakin...mikähän tuo "jotakin" on/oli minunki elämästäni....

No..se löytyi..Kiitos Jumalalle!

Minulta puuttui Poika, Jeesus Kristus ja sen myötä tietenkin kaikki, mikä pelastukseen tulee...olin rukoillut paljon elämässäni, olin jopa saanut rukous vastauksia ja sitten tuli se hetki, jolloinka tunsin/tiesin, ettei rukoukseni mennyt "kattoa korkeemmalle"...tämä toi minulle valtavan hädän..miksi näin...miksi nyt ei Jumala kuule minun rukoustani... Romahdus teki minut itsetuhoiseksi...sillä tiesin, uskovan suvun jäsenenä, että Jumala oli olemassa ja Häntä tuli myös Jumalana kunnioittaa ja nyt olin tilanteessa, ettei Hän kuullut minun rukoustani....

Alkoi hirvittävän raskas aika, johon voimia sain suoraan pimeydestä, sillä tarkoitus oli poistua ajasta ominkäsin...olin epätoivossa, johon vihollinen oli sallittu astua tuomaan harhaa ja niimpä lohduttaa vielä tuolla harhalla..valheella, joka olis vienyt minut suoraan kadotuksen tuskaan, ikuiseen eroon Jumalan huolenpidosta...

Tätä tuskan ja epätoivon aikaa, joka raastoi minua, ei onneksi kestänyt pitkään...sillä Jumala näki kuinka syvällä olin pimeyden otteessa juuri tuon itsetuhon kohdalla, kun nuorin veljeni oli päätynyt tähän epätoivoiseen tekoon jo 20-vuotiaana, niin "hellin" ajatuksella, että minäkin teen niin...olin niellyt vihollisen valheen totaalisesti...mutta pimeyskään ei voinut uskovan suvun jäsentä varastaa, sillä rukoukset oli Jumalan "maljassa" taivaassa tallettu ja nyt tuli kiinnioton aika minulle, joka olin ollut muotomenon kulkija...enkä ollut tehnyt koskaan omakohtaista parannusta elämässäni ja näin ottanut/sallinut Jeesuksen Kristuksen tulla sydämeeni henkilökohtaisesti, sillä jolla ei ole Poikaa, niin ei ole myöskään Isää, mutta jolla on Poika/Jeesus Kristus, niin hänellä on myöskin Isä...kaikki muualta tulleet ovat varkaita ja ryöväreitä...niin olin minäkin ennen parannuksen tekoa, olin valheen niellyt ja uskonut vihollisen "täkyn"...mutta Kiitos Jumalalle, Hän tuo totuuden esille, maksoi se mitä maksoi...niin minullekkin ja siihen tarvittiin kuulevan korvan omaava sisar, sekä alttius Jumalan kehoituksen saatuaan lähteen liikkeelle, jotta evankeliumin sanoma päästään tuomaan syntisen, mutta Jumalan kutsun alla kulkevan sydämen tasolle...

Niin tuli päivä, jona lähdin Jumalan Sanan kuuloon eka kerran...niin, lähdin sillä mielin, "että voi kait sitä käydä kuuntelemassa"..mieleeni ei tullut, että olin juuri oikeaan aikaan Jumalan asettamassa kohtaamis paikassa, mutta se kyllä selvis melko nopeesti, siellä ei pitkään tarvinnut olla, kun minusta suht "hyvästä" tulikin syntinen sirkka ja olin valmis heti antaan elämäni Jeesukselle Kristukselle, kun minulta kysyttiin..olin vain huolissani, kelpaako näin syntinen...ja kelpashan se...Kiitos Herralle, oli tarpeeksi syntiä tullut esille Pyhän Hengen painamana, että oli mistä tehdä parannusta... Näin minun kohdallani, niin Jumalan huolenpito on jatkunut yli 25-vuotta ja parannukseenkin on tullut aiheita jopa päivittäin ja Jeesus Kristus, tuo puuttuva "osa" on ollut löytyneenä ja kulkenut kanssani koko ajan, uskon että Hän vie perille myös...

Sirkka Perttula